« Takaisin Peliporkkanan pelilistaan

Pelit opetuksessa

Peleistä on tullut varsin suosittaja opetuskäytössä niiden luoman positiivisen ilmapiirin sekä aktiivisen osallistumisen vuoksi.

Pelit koetaan usein mukavaksi toiminnaksi, mikä on omiaan tukemaan niiden opetuksellista käyttöä. Lisäksi pelit, ja multimedia yleensäkin, tarjoavat perinteisiä oppikirjoja rikkaamman toimintaympäristön. Tällöin oppiminen voi tapahtua kokeilemisen keinoin useita eri aisteja hyödyntäen, mistä voi olla valtavaa etua esimerkiksi hitaille lukijoille. Peleistä voi olla erityistä hyötyä myös esimerkiksi ujoille oppijoille, jotka voivat jännittää tehtävässä epäonnistumista opettajan tai luokkakaverien silmissä.

Pelit ovat luonnostaan opettavaisia

Pelit ovat tavallaan pienimuotoisia superopetuspaketteja. Ne sisältävät ohjeet ja tavoitteet pelin pelaamiselle, tarkoin optimoidun oppimiskäyrän, (useimmiten) säädettävän vaikeusasteen sekä kaiken lisäksi mahdollisuuden yrittää aina uudestaan epäonnistumisen jälkeen. Pelin oppimisen helppous on itse asiassa pelisuunnittelijalle ensiarvoisen tärkeää, koska kukaan ei yksinkertaisesti pelaisi peliä jota on mahdotonta ymmärtää. Pelit tarjoavat siis luonnostaan hyvän alustan erinäisten asioiden opettamiseen, mistä on tietenkin suurta hyötyä opetuksellisille peleille.

Eräs pelien selkeä vahvuus "perinteisiin" opetusmenetelmiin verrattuna on opitun tiedon konteksti. Siinä missä oppikirjan lukeminen voi johtaa kaavamaiseen ulkoa opetteluun, on pelin tarjoama tietosisältö sisäistettävä aidosti, jotta pelissä voisi pärjätä. Peleille onkin usein ominaista tietynlainen tekemällä ja kokeilemalla oppiminen ohjekirjan pänttäämisen sijaan. Peleissä itse suoritetut toiminnot, kuten painovoiman lainalaisuuksilla tasapainottelu, tarjoavat sitten myös hyvän ja käytännön tasolla sisäistetyn pohjan myöhemmin opittavalle monimutkaisemmalle kirjatiedolle.

Pelit tarjoavat

  • Helposti lähestyttävän tavan oppimiseen
  • Monikanavaisen tavan käsitellä tietoa
  • Turvallisen tavan kokea myös epäonnistumisen tunteita
  • Mahdollisuuden oppia lapselle sopivaan tahtiin

Opetuspelit

Peleille luonteenomainen hauskuus ja kokeilemiseen rohkaiseva käyttötapa huomattiin hyödylliseksi melko pian digitaalisten pelien yleistyttyä. Nykyään opetuksellisia pelejä (tai aivan suoranaisia opetuspelejä) löytyykin miltei joka lähtöön aina liikenneturvallisuudesta biologian opiskeluun. Pelit tarjoavat mainion tavan syventää ja sisäistää jo opittua tietoa ja kokeilla vapaasti opitun tiedon soveltamista. Sen sijaan perusteorian opettamisessa perinteisemmät, ihmisopettajan avustamat opetusmenetelmät toimivat paremmin. Pelit voivat toimia myös ponnahdusalustana muiden medioiden kautta oppimiselle, jolloin perhe voi vaikkapa lukea yhdessä Etelä-Amerikan historiasta kertovaa kirjaa intiaanipelin pelaamisen jälkeen.

Opetuspelejä kritisoidaan usein yksinkertaisesti tylsiksi. Tämä johtuu miltei poikkeuksetta pelin kehityksen liiallisesta opetuksellisesta painotuksesta: kivaa ei voi olla, jos otsa on turhan kurtussa. Usein pelisuunnittelijan näkökulmasta tehty peli osoittautuukin lopulta opetuspeliä opettavaisemmaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että tylsäksi koettu opetuspeli jää kokonaan pelaamatta. Pelin mielekkyyden arvioijana onkin lapsi itse paras mittari. Tämän lisäksi tulisi myös huomioida, että useimmat puhtaasti viihteellisiksi tarkoitetut pelit ovat itse asiassa hyvin opettavaisia esimerkiksi kielitaidon, hahmotuskyvyn ja loogisen ajattelunkin näkökulmasta.

Erilaisia opetuksellisia pelejä löytyy pilvin pimein internetistä - joskin miltei kaikki niistä ovat englanninkielisiä. Suomalaisia opetuspelejä löydät myös kirjastoista, kirjakaupoista sekä pelialan erityisliikkeistä. Ja Peliporkkananhan oletkin jo löytänyt!

 

Lue myös Usein kysyttyä